Tommi Laiho: Sisäinen kapina on vapauden leka

Folk Finlandin toimitusjohtaja Tommi Laiho pohtii vierasblogissaan, miten monet keinotekoiset rajat rajoittavat ajatteluamme turhaan ja miksi niistä kannattaisi uskaltaa päästää irti. 

 Näitä pohdin. Mikä on rajattomuuden vastakohta? Mikä on sen synonyymi?

Ihmistä voi rajoittaa aika ja paikka, mutta ennen kaikkea meitä sitoo mieli. Tässä tulkinnassani vastavoima on siksi rajoittunut. Ihmiset ovat rajoittuneita, vaikka maailma on ääretön. Voisi kuvitella, että tällöin rajatonta vastaava käsite olisi vapaus.

Kun aamulla herään, päiväni kulku on monin osin ennalta määräämäni. Samat rutiinit, samat reitit, samat naamat, sama työ, samat olosuhteet, sama mies. Olen luovalla alalla, jota ohjaa brief ja toimialan opitut tavat. Se on virke, jonka sisällä on suuri paradoksi tai ikävä vitsi. Teemme luovaa, tarkkaan rajattua työtä. Se ajatus toisinaan riivaa minua.

Olen ajatuksiltani myös rajoittunut vaikka sitä on vaikea myöntää. Tulkitsen todellisuutta omien lasieni läpi. Tuo ihminen on tuollainen, tämä maailma on tälläinen, nämä asiat ovat oikein, nuo väärin, näin pitää käyttäytyä, noin ajatella, siten tuntea. Se ajatus pelottaa minua.

Tallustamme tai ravaamme läpi elämme kuin hevoset laput silmillä. Se ei ole edes metafora. Se ajatus surettaa minua.

Suutun. En hyväksy tätä. Raivostun. Itselleni, en maailmalle tai muille ihmisille. En salli elämäni kulkevan laatimani suunnitelman mukaan. Ainoa mikä minua todellisuudessa rajoittaa on oman mieleni muurit, ja ne voi särkeä kapinoimalla itseään vastaan. Tässä hetkessä voin mielikuvitella kymmeniä, ei vaan miljoonia, vaihtoehtoisia suuntia. Mielikuvituksella ei ole kahleita. Sen minkä kuvittelen, sitä voin tavoitella.

Se ajatus vapauttaa minut.

Picture of Tommi Laiho

Tommi Laiho

[email protected]

Mainonta Blogi